LEIJASTA
» pentuajat:
Ensin meille tuli Vanja. Seuraavaksi Nino. Ja kolmantena oli sitten vuorossa Leija. Tämä valkea rotu vei siis totaallisesti sydämeni ja nyt minua viedään. Mischa ilmoitti tulevista taaperoista Karvaturreissa, minä en voinut taas kerran vastustaa. Tiesin, että tämä olisi menoa nyt.
Siksi varasin sitten nartun itselleni. Kun pennut syntyivät, lähetti Mischa jokaiselle valokuvia ja saimme varata nopeusjärjestyksessä. Arkkienkeli vaikutti ensin minusta mukavimmalta, mutta alle viidentoista minuutin erolla Kishu - Ninon kasvattaja - kerkesi ensin. Niin Aikalisä tuli valittua ja nyt voisin mennä rutistamaan Kishua, niin onnellinen olen. Sillä jos hän ei olisi ollut niin nopea, olisin tehnyt elämäni ehkä pahimman virheen. Tämä tapaus on nimittäin sellainen, jonka mieluusti opin tuntemaan. Tässä vaiheessa en ala kuitenkaan vielä sepittämään Leijan luonnetta, vaan perehdyn hakupäivään.
Silloin oli kovin pilvistä ja kuurosateita sai niskaan useaan otteeseen sinä viileänä päivänä. En siis ollut pahoillani siitä, että jouduin istumaan autossa melko pitkään, Pajupojan kenneli ei ole nimittäin ihan niitä lähimpiä naapureita. Auton renkaat luisuivat lievästi sen kääntyessä kuraisessa maassa ympäri. Minä loikkasin varsin jännittyneenä ulos etupenkiltä, hengähdin syvään ja lähdin astelemaan kohti ulko-ovea. Koko poppoo taisi olla sillä hetkellä sisätiloissa, sillä koiria ei näkynyt. Koputin oveen ja Mischa tuli nopeasti avaamaan. Hän esitteli minulle pennut, nuo neljä suloista karvapalleroa, joista kaikkien ruskeat silmät olivat suunnattu minuun. Yksi kiinnitti kuitenkin erityiesesti huomioni; hieman unisesti töpsöttelevä pentu, joka tarkkaili minua uteliaasti. Jokin sai minut arvaamaan, että siinä oli Aikalisä. Ensin kuitenkin kysyin asiaa ja Mischa kertoi juuri tuon palleron olevan minun. Kumarruin nostamaan Leijan syliini ja tuo heilutti häntäänsä hyväksyvästi. Silittelin ja paijailin, sekä jotain leikkiä väänsin ja sain nopeasti todeta Leijan uskomattoman rauhallisuuden. Se ei ollut läheskään yhtä vilkas kuin sisaruksensa. Silti se leikki mielellään, vaikka tykkäsi myös seurata tapahtumien kulkua vierestä. Pian oli aika lähteä.
Automatka kului ihan hyvin. Kun pääsimme perille, alkoivat sitten tapahtua. Leija katseli hivenen pelokkaasti muita ja liimautui minuun kiinni, kerjäten syliin. Kaikki uusi pelotti sitä ja yli kymmenen uuden koiran tuoksu sain sen pyörälle päästään ja hieman pelokkaaksi. Ensimmäisenä yönä se nukkui tiukasti sylissäni. Seuraavana aamuna heräsin ja hämmästyin; Leijaa ei näkynyt missääni! Kun tulin olohuoneeseen, huomasin Vanjan ja Leijan touhuamassa yhdessä jotain. Vanja oli ottanut Leijan "holhotikseen" ja yhä tuo valkea kaksikko on hyviä kavereita. ;)
» luonnekuvaus:
Leija on haaveileva tyttönen - aikaa päivästä kuluu silkkaan haahuiluun ja tekemättömänä olemiseen. Leijalla ei tunnu olevan minnekkään koskaan kiire. (KESKEN)
PERHE
» sukutaulu:
Tulossa.
» emä:
Minttuhiiren Queen Of Antarktis "Manta"
» isä:
Bianco Chimera
» sisarukset:
u. Pajupojan ?
n. Pajupojan Arkkienkeli
n. Pajupojan ?
n. Pajupojan Aurinkoinen Ajatus
» jälkeläiset:
Tulossa.
HARRASTUKSET
» paimennus:
Tulossa.
| pvm |
vnl |
tapahtuma |
tuomari |
luokka |
tulos |
|
??.??. 2007
|
VPKY
|
? paimennus
|
?
|
Perusrata
|
-
|
» pk:
Tulossa.
| pvm |
vnl |
tapahtuma |
tuomari |
luokka |
tulos |
|
??.??. 2007
|
vSPKL
|
?
|
?
|
Perusrata
|
-
|
» näyttelyt:
Tulossa.
» sanallisia arvosteluja:
Powder "Maskuliininen narttu. Kaunis ilme. Turkki ok. Hyvä pigmentti ja otsapenger."
